Homeongelmiin täytyy aina suhtautua vakavasti. Yleensä ne ovat monimutkaisia ja haasteellisia selvitettäviä. Kosteus- ja homevauriot ovat yksi sisäilmaongelmia aiheuttava tekijä. Kun kodissa ilmenee kellarimaista hajua, on tämä yleensä viite homekasvustosta. Haju johtuu mikrobien aineenvaihdunnassa syntyvistä yhdisteistä. Osa bakteereista ja homeista tuottaa voimakkaita hermomyrkkyjä. Vain osa ihmisistä saa oireita ja nekin ovat hyvin yksilöllisiä, mikä tekee ongelman tutkimisesta vaikeaa. Mikrobikasvustojen myrkyistä tiedetään vain hyvin vähän. Pienien pitoisuuksien takia niitä on vaikea mitata ja tutkia. Myrkkyjä ei osata analysoida eikä niiden ja terveyshaittojen riippuvuussuhdetta tunnetta vielä riittävästi. Näistä syistä taistelut homeongelmaisista taloista, niiden remontoimisesta ja korvauskorjausvastuusta ovat vaikeita sekä henkisesti raskaita prosesseja.
Tavallista on, että asukkaat itse eivät tunnista tai myönnä ongelmaa – ei meille voi käydä näin. Usein asukkaat eivät myöskään itse tunnista hajuhaittaa. Siihen totutaan ja sitä pidetään normaalina omaan kotiin kuuluvana ominaishajuna. Usein on vaikea hyväksyä se tosiasia, että omassa kodissa on jotain vialla. Yleensä vain osa talon asukkaista oireilee ja oireetkin vaihtelevat. Lisäksi vuodenaikojen vaihtelut saattavat vaikuttaa oireiluun. Kodissa on saatettu tehdä myös sisäilman mittauksia, mutta ne eivät kerro läheskään koko totuutta, koska vain pieni osa mikrobilajeista paljastuu mittauksissa. Lisäksi mittaustulokset vaihtelevat – on tuurista kiinni lentääkö mikrobeja testimaljoihin ja jos lentää, niin millaisia. Tästä syystä asiantuntijat eivät suosittele sisäilman mittauksia ensisijaisena toimenpiteenä, esimerkkinä hengitysliitto Heli.
Jokaisen talon rakenteissa on jossain kohdassa mikrobeja ja epäpuhtauksia, koska rakenteet ovat jostain kohdin yhteydessä ulkoilmaan tai maaperään – muun muassa ryömintätilat, maanvaraiset alapohjarakenteet, lämmöneristeiden ulkopinnat jne. Kaikkea mikrobikasvua ei siis pidä tulkita terveyshaitaksi. Jotta ihmiset sairastuvat homeiden takia, vaaditaan vaurioituneesta rakenteesta ilmayhteys hengitettävään sisäilmaan. Jotta varsinainen homevaurio pääsee syntymään, tarvitaan siihen kosteutta ja sopivat lämpötilaolosuhteet. Suuri osa varsinaisista pientalojen homevaurioista on seurausta riskirakenteista ja niiden homehtumisesta. Erityisesti niitä on 1970-1980-luvuilla rakennetuissa taloissa. Valesokkeli, puukoolattu lattia eristämättömän betonilaatan päällä, väliseinien alapuut betonilaatan alapuolella, huonosti tuulettuva rossipohja, tai tuulettumaton tiili-villa-tiili rakenne, muutamia mainitakseni. Usein kosteus- ja homevauriot ovat monen asian summa.
Kun sisäilmaongelmaa aletaan epäillä, on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen. Kokonaisvaltainen ongelman selvitys on yleensä hyvä lähtökohta ongelman ratkaisemiseksi. Aluksi on hyvä perehtyä rakennus- ja taloteknisiin asioihin sekä sisäilmasto-olosuhteisiin. Lisäksi on selvitettävä talon riskirakenteet ja ongelmakohdat sekä ilmanvaihdon toiminta. Myöskään asukkaiden terveydentilaa ja kokemuksia oireista ei saa unohtaa. On myös selvitettävä asumistottumuksiin liittyvät toimintatavat.